Naurettavan nautittava kokonaisuus

2.10.2017

Linnateatteri on yhdistänyt käytävällä kaksi kulttuurihistoriallisesti merkittävää taloa – Dominon ja Maalaistentalon – uudeksi teatteritilaksi ravintolapalveluineen. Ovet aukesivat yleisölle viime perjantaina. Ruoka ja esitykset ovat edelleen naurettavan hyviä, tilat itsessään elämys.

Osoitteessa Puutarhakatu 8 tuttu hahmo tulee avaamaan lasiovet. Nyt astutaan sisään teatteriin, mitä ei ole tässä osoitteessa tapahtunut sitten 1950-luvun. Ovet avaa Linnateatterin johtaja Kalle Lamberg, joka on joulufiiliksissä.
-Paketti on valmis, ja nyt sai avata. Koko projektin ympärillä on alusta asti ollut hyvä energia, mikä on motivoinut kaikkia tekijöitä. On hienoa päästä näyttämään yleisölle kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden uusi avaus, jota lähdetään rakentamaan yhdessä, Lamberg hymyilee

Sisääntuloaula on avara ja tyylikäs. Pöytäliinapaikkoja on 160, ja keittiöstä vastaa tuttu ja tunnetusti taitava keittiömestari Martin Langford. Mies on kotoisin Englannista, mutta maestron menu muodostuu kansainvälisen kokemuksen ja turkulaisen osaamisen pohjalta. Uransa aikana Langford on työskennellyt muun muassa italialaisessa bistrossa ja sekä Michelin-tähdellä palkitussa ravintolassa. Aasian ja Afrikan maut ovat hänelle tärkeitä, Skandinaavinen keittiö täysin hallussa ja maku aina pääosassa. Ja pääosan näyttelijä myös näyttää aina hyvältä.
-Uudessa tilassa oli hyvä ja toimiva keittiö valmiina. Pystymme molemmissa Linnateatterin tiloissa, sekä tutulla Linnakadulla että täällä Puutarhakadulla, palvelemaan asiakkaita laadukkaasti ja joustavasti. Meillä on erinomainen porukka tekijöitä keittiöissä, Langford kertoo.

Linnateatterin keittiömestari Martin Langford muokkaa menun sesonkien mukaan. Kaunista ja maistuvaa.

Linnateatterin keittiömestari Martin Langford muokkaa menun sesonkien mukaan. Kaunista ja maistuvaa.

Mittava projekti lähti täyteen vauhtiin, kun Linnateatteri osti Domino-salin sekä sen naapurissa toimineen liikeyrityksen Humalistonkadulta. Tarina sai täydellisen ja tarkoituksenmukaisen käänteen, kun kokonaisuus paljastui Domino-salia laajemmaksi, monipuoliseksi tilakokonaisuudeksi. Maalaistentalon myötä moni asia loksahti kohdilleen.
-Tarvitsimme ehdottomasti ravintolatilat. Maalaistentalon tilojen myötä käytössämme on Alvar Aallon suunnittelema, teatterin alkuperäinen sisäänkäynti Puutarhankadun puolelta, 160 asiakaspaikkaa ravintolassa sekä hienot kokoustilat, jotka sopivat kahden ihmisen tapaamisesta 100-500 henkilön seminaaritilaisuuksiin, Lamberg kertoo.

Tilat henkivät aikaa ja ajatusta, jota varten Alvar Aalto ne suunnitteli. Maalaistentalo valmistui vuonna 1928, ja aina vuoteen 1954 se oli Turun kaupunginteatterin koti. Naapurissa oleva Domino puolestaan oli pitkään elokuvateatteri, joka viime vuosina palveli kaupunginteatteria remontin aikaisena väliaikaistilana.
Uusien tilojen avaus tapahtui 29. syyskuuta Pomo! -näytelmän uusinta ensi-illassa. Domino-saliin mahtuu 500 katsojaa. Tilan korkeus antaa aivan uudet mahdollisuudet tekniikan hyödyntämiseen sekä lavasteiden rakentamiseen.
-Toivottavasti kaikki pyörähtää hyvin käyntiin, niin saadaan myös pyörölava joskus hankittua, Lamberg naurahtaa.
Ympyrä on joka tapauksessa komealla tavalla sulkeutunut: Linnateatterin remonttiin asti tiloja erottanut umpeen muurattu ovi on auki. Yhdessä tilat muodostavat arvokkaan, toiminallisen ja kauniin kokonaisuuden.
-Olemme yhteistyössä arkkitehtitoimisto Siggen, Turun museokeskuksen ja Jatkeen loistavan urakoitsijatiimin kanssa saaneet aikaan tilojen historiaa arvostavan kokonaisuuden, joka toimii tässä ajassa, ja josta on hyvä aloittaa, Lamberg selvittää.
Yleisön palautteen mukaan ja sujuvuuden ehdoilla Linnateatteri muokkaa palveluaan ja tilojaan.
-Käytäntö näyttää, mitä muutoksia halutaan tehdä ja miten ruoka- ja juomapalvelut parhaiten sujuvat. Kuuntelemme kävijöitä ja sorvaamme vauhdissa palautteiden pohjalta parempaa pakettia.
-Nyt olemme joka tapauksessa oikeassa teatterissa. Se on iso ja upea juttu Linnateatterille, tiivistää Lamberg.

Linnateatterin aidot mökkikokemukset, osa 2

18.5.2017

Huhtikuun lopulla innostuimme muistelemaan blogissa kauheimpia mökkikokemuksia. Kesän Haluatko mökkiläiseksi -mökkikomedian ensi-iltaan on enää alle kuukausi, joten tässä vielä toinen kokoelma katsojiemme ja meidän koottuja mökkiseikkailuja!

Nimismiehen juhannusraketit

”Hauskin mökkimuistoni on kummitätini mökiltä 1960-luvulta. Kummini veli oli nimismies ja kaikilla nimismiehillä oli tuolloin takavarikoitu pontikkatehdas. Juhannuksena päätettiin järjestää ilotulitus, ja nimismies itse ampui raketteja kalliolta. ’Pienessä’ pontikkapöhnässä raketti oli telineessä niin, että se osui suoraan nimismiehen teryleenihousuihin, jotka tietysti syttyivät palamaan.

En ole koskaan nähnyt ison miehen menevän niin liukkaasti takapuoliluisua kalliolta mereen. Meillä lapsilla riitti hauskaa moneksi tunniksi.”

– Jaana, katsoja

Vieraita välikatossa

”Kun laajensimme mökkiämme, halusi arkkitehti jättää talon viereen suuria puita. Hankimme puissa kiipeileville oraville ruokinta-automaatin ja seurasimme niiden touhuja mielellämme. Kun viime vuonna menimme mökille alkukeväällä ja kuulimme rapinaa makuuhuoneemme katosta, ajattelimme, että oravat ovat varmaan tehneet sinne pesän – ei siis häiritä niitä. No, toukokuuhun mennessä kyllästyimme lopulta rapinaan ja yritimme koputella harjanvarrella kattoon. Oravaperhe ei tullut ulos.

Eräänä päivänä tähyilin ränniin, jos eläimiä vihdoin näkyisi. Ja näkyihän niitä. Ajattelin, että ei voi olla tottakaan, rännissä on kolme näädänpoikasta! Äkkiä googlettamaan: mitä niille voi tehdä? Paljastui, että näätä on rauhoitettu keväästä syksyyn. Annoimme siis niiden olla, vaikka paneelikatosta alkoi hiljalleen tippua ensin jotain tahmeaa, sitten höyheniä ja lopulta linnun jalka… Kun näädät lopulta lähtivät, vakuutusyhtiö lähetti hyvän remonttiporukan tekemään perusteellisen puhdistuksen. Onneksi vakuutus myös korvasi koko hinnan! Kaadoimme arkkitehdin suojelemat puut talon edestä ja toivomme, että tänä vuonna meillä ei ole enää näätämäisiä vieraita.”

– Tiina, Linnateatterin kirjanpitäjä

Ulkotulet appivanhemmille

”Oli vuosi 1993. Ensimmäinen yhteinen juhannus tyttärieni isän kanssa. Olimme juhannusta viettämässä hänen vanhempiensa mökillä. Illalla laitoin ulkotulet heidän upouudelle laiturilleen. Tulet jäivät palamaan, kun menimme nukkumaan.

Juhannuspäivän aamuna heräsimme siihen, että joku kolkutti kovaa ulko-oveen. Menin unenpöpperöisenä avaamaan oven ja siellä oli mökkinaapuri, joka hätääntyneenä sanoi, että laituri palaa. Sanoin, että älä narraa. Mutta kun näin liekit, leikki oli kaukana. Saimme palon sammutettua. Kaikkein nolointa oli, kun meidän piti mennä kertomaan poikaystäväni vanhemmille, että heidän upouusi laiturinsa paloi. Toki korjasimme sen ja kaikki päättyi hyvin.

– Hanne H., katsoja

Aitoihin mökkikokemuksiin perustuva komedia Haluatko mökkiläiseksi saa ensi-iltansa 15.6.2017. Lue lisää esityksestä!

Linnateatterin aidot mökkikokemukset, osa 1

25.4.2017

Linnateatterin pihanäyttämöllä esitetään kesällä 2017 aitoihin mökkikokemuksiin perustuva komedia Haluatko mökkiläiseksi.

Näin kesää odotellessamme innostuimme muistelemaan katsojiemme kanssa omia mökkireissujamme. Saammeko siis esitellä: Linnateatterin väen ja katsojien kootut, taatusti aidot ja taatusti traumaattiset mökkimuistot!

Isän kädestä

”Isäni oli opettaja ja vanhempani olivat kutsuneet opettajakollegat mökille viettämään kesäpäivää koulun päätteeksi. Olin auttamassa, ja illalla isä lähti kyyditsemään veneellämme vieraita mantereelle. Mutta eipä paatti käynnistynytkään. Ilta oli pimeä ja me näytimme lyhdyllä valoa… Isä tempaisi vetonarusta moottoria käyntiin oikein kunnolla… Sillä seurauksella, että hänen nyrkkinsä osui silmäni yläpuolelle. Auts!!!

Olin juuri valmistunut lääkintävoimistelijaksi. Oli aivan kauheaa mennä maanantaina töihin terveyskeskukseen, kun toinen silmä oli mustana. Hävetti, ja kerro sinä nyt totuutta, kun jotkut tietysti uskoivat ja ehkä toiset eivät!!  Arpi jäi muistoksi. Onhan se himmentynyt ja meikata voi, mutta muistan tämän. Silloin olin 22-vuotias ja nyt 60 vuotta.”

– Marjis, katsoja

Kultaiset lapsuuden kesät

”Kun olin lapsi, sai perheeni lainata naapurin mökkiä, jossa oli kerrossänky. Halusin ehdottomasti nukkua yläpedissä. Isoveljenikin olisi halunnut, mutta vakuuttelin hänelle sen olevan vaarallinen paikka. Sinähän voit vaikka pudota ja satuttaa itsesi, minä voin uhrautua! Niinpä sain yläsängyn. Eräänä yönä heräsin pääni yläpuolelta kuuluvaan rapinaan ja näin hiiren kurkkaavan katonrajassa olevasta reiästä. Ajattelin, että se putoaa yöllä suuhuni.

Niinpä sanoin seuraavana aamuna veljelleni että kuule, nyt on sinun vuorosi nukkua yläpedissä. En tiedä, häiritsikö hiiri ikinä veljeni unta, mutta omasta mielestäni olin joka tapauksessa toiminut oikein reilusti.

Paria vuotta myöhemmin perheeseemme oli tullut pikkusisko. Olimme lähdössä mökiltä ulos, ja siskolla kesti ja kesti laittaa vaatteet päälle. Koska isä oli käskenyt aina sulkea tuvan oven, vedin odotellessani ovea kiinni. Se ei mennyt, ja aina kun yritin, sisko huusi. En yhdistänyt näitä kahta asiaa, kunnes äitini parkaisi, että siskon sormet ovat oven välissä. Yritin selittää, etten ollut tajunnut, mutta äitini oli niin pelästynyt että huusi minulle.

Tunsin kokeneeni suurta vääryyttä ja menin mökin katolle. Makasin siellä pitkän aikaa ja ajattelin, etten tule koskaan alas, vaikka kuolen tänne mieluummin. Lopulta veljeni sai minut alas – kai minulle tuli nälkä, jano ja vessahätä. Siskon fyysiset vammat olivat lopulta pienemmät kuin minun marttyyrin kärsimykseni, hänellä vain nahka ruttaantui nivelten kohdalta.”

– Tuula, Linnateatterin palveluvastaava

Amatöörit murtohommissa

”Olipa kerran pariskunta, joka yöllä lähti yhdessä puuseehen. Kliks, mökin ovi meni lukkoon. Mies päätti käyttää poraa oven lukon aukaisuun. Lukko kuumeni ja ovi jäi kiinni. Sitten lukko meni rikki. Seuraavana työkalupakista kaivettiin ruuvimeisseli. Ikkunan karmi ei antanut myöten.  Lopuksi pariskunta yritti vasaroida ikkunan auki. Ei mennyt ikkuna rikki vieläkään. Lopuksi kirvestä heilauttaen kammarin pieni yläikkuna hajosi, emäntä tuupattiin sisälle ja ovi avattiin.

Tästä lähtien vara-avain on AINA ulkona (ei kynnysmaton alla kuitenkaan). Murtautuminen taloon on nimittäin amatööreiltä MAHDOTONTA!”

– Hanne, katsoja

Lisää kovia mökkikokemuksia on luvassa Haluatko mökkiläiseksi -komediassa. Lue lisää esityksestä!

Esittelyssä Teatteriravintolan kevätmenu

11.4.2017

Keittiömestari Martin Langford kertoo, millaisista mauista koostuu Linnateatterin Teatteriravintolan kevään 2017 ruokalista.

Paistettuja kampasimpukoita ja fenkolia

Teatteriravintolassa on tarjolla uusi kevätmenu huhtikuun alusta toukokuun loppuun. Keittiömestari Martin Langford kertoo, että ruokalistan suunnittelu lähtee aina liikkeelle vuodenajasta.

”Mitkä ovat sesongin raaka-aineet ja maut, mikä tuntuu hyvältä juuri tähän vuodenaikaan? Minulle keväästä tulevat mieleen esimerkiksi kevyet ruuat, kukat ja sitruunan maku”, Martin selventää.

Friteerattua brie-juustosalaattia, puolukkavinegretteä ja pekaanipähkinöitä

Martin kuvailee kevään ruokalistaa sanoilla kevyt, raikas ja puhdas. Listalla on herkkuja etanoista tankoparsaan.

”Hallitsevina makuina ovat muun muassa sitrus ja savustus, fenkoli ja äyriäiset. Väreilläkin on väliä, kevääseen sopivat vihreät ja keltaiset. Ruoat syntyvät kuitenkin aina maku edellä”, Martin naurahtaa.

Tankoparsarisottoa, sitruunaa ja kevätyrttejä

Ruoka-annoksia suunnitellaan ja testataan pitkään ennen kuin teatteriyleisö saa ne lautasilleen. Martin paljastaa, että nyt mielessä pyörii jo syksyn ruokalista. Sitä ennen nautitaan kuitenkin keväisistä mauista.

”Koko kevätmenu on aivan uusi. Esimerkiksi kampasimpukka on sellainen ruoka-aine, jota Teatteriravintolassa ei vielä koskaan ole tarjoiltu.”

Keittiömestari suosittelee

Teatteriravintolassa jokainen voi valita oman yhdistelmänsä listan annoksista tai vaikka vain jälkiruuan. Tarjolla on myös keittiömestarin suositusmenu: alkuruoaksi rapeaa karamellipossua, pääruoaksi kuorrutettua karitsankaretta ja jälkiruoaksi talon sitruunapiirasta.

Kuorrutettua karitsankaretta, munakoisopyreetä ja timjamikastiketta

”Karamellipossussa kohtaavat freesi makumaailma ja possunkylki, mikä on jo sinänsä harvinainen yhdistelmä. Alkuruoka on oikea lihakarkki! Karitsankareen kuorrutteessa puolestaan maistuvat nizzansalaatista tutut kasvikset. Aterian viimeistelee 80-luvun klassikkojälkkäri sitruunapiiras hyvin ja huolella tehtynä”, Martin kertoo suosituksistaan.

Suositusmenu ostetaan Ticketmasterista lippuostoksen yhteydessä ja netistä ostettaessa sen hinta on 45 € (normaalisti 49 €).

Talon sitruunapiiras

Tutustu koko ruokalistaan!

Teksti: Siiri Liitiä
Kuvat: Pauliina Timoska